Jukolan viestin ankkuriosuus, yhteislähdössä. Selvisin hyvin pienillä rastinottovirheillä, reitinvalinnoissa olis varmasti ollut enemmänkin parannettavaa. Kylläpä otti voimille. Letkassa joutui paikoitelleen menemään, paikoin taas keksin sellaisia reitinvalintoja, että näytti ettei niistä kohdin ollut mennyt kuin pari muuta. Hyvä että oli vielä tämä Venlojen jälkeen, ton reilu kolme tuntia kun pusas metsässä niin ei paljon jaksanu enää kiukutella "huonosti" mennyttä Venlojen ankkuriosuutta. :P Maalissa tirautin pari kyyneltä kun olin niin onnellinen, että selvisin radasta ehjin nahoin.
