Loppusyksyn kisat ja uusi seura

Loppusyksy tuntui treenien osalta olevan yhtä vuoristorataa. Välillä juoksu kulki kuin unelma, mutta heti seuraavana päivänä jalat saattoivat olla niin raskaat, ettei uskoisi todeksi. Sekä 25mannassa että Halikko-viestissä sattui tällainen huonompi päivä. 25mannassa suoritus kaatui myös ihan järjettömän isoon pummiin, koska en uskaltanut suunnistaa vaan seurasin muita. Tuo on ihan perusasiaa, mutta jos juoksu ei oikein kulje, alkaa helposti myös suunnistus harhailla.

Jo 25mannassa yhteislähdön alkuvauhti tuntui hyvinkin hurjalta, mutta heti viikon päästä Halikko-viestissä sain määritellä sanan "hurja" uudelleen. 25mannassa aloitusosuus oli ollut vain naisille, mutta Halikossa aloitusosuus oli avoin kaikille. Kaikilla muilla seuroilla aloittaja olikin mies. Pääsin siis lähtemään numerolla 14 heti toisesta rivistä maajoukkuesuunnistajien takaa. Ensimmäisen parin metrin matkalla olin jo jäänyt ties kuinka monennelle sijalle :D Halikko-viestin suorituksen maksimivauhti tuli alkukiihdytyksessä ja se oli Garminin mukaan 2:41/km eli 22,3 km/h!

Oltiin hotellissa Salossa yötä Halikko-viestin ja SM-erikoispitkän välinen yö, ja siellä mietin, kannattaako erikoispitkälle lähteä, jos viestissä kulki jo niin huonosti. Sunnuntaina oli kuitenkin ihan hyvä fiilis, joten päätin lähteä kokeilemaan. Ja juoksu kulkikin ihan eri tavalla kuin lauantaina! Kuvaavaa on se, että samassa maastossa juoksin lauantaina 4,8 km osuuden keskivauhdilla 7:46/km ja sunnuntaina 17,2 km radan keskivauhdilla 7:25/km. Suunnistuksellisesti ei tullut juurikaan virheitä ja olin kisassa 22.

Muutaman viikon lepäilyn ja palautumisen jälkeen olin iskän kanssa Nokialla Yö-rogainingssa. Lähtö oli perjantai-illalla klo 22.05 ja maaliin tuli saapua lauantai-aamuna klo 6.05 mennessä. Keli oli hieman hankala, mutta koska päädyin juoksemaan lenkkareilla, pysyimme enimmäkseen kävelyteillä. Yöhön mahtui heikkojakin hetkiä, mutta pääosin jaksettiin tosi hyvin ja oli hauskaa! Reitille mahtui hienoja paikkojakin, kuten Mustavuoren laskettelurinteen huipun maisemat sekä Melon voimalaitoksen patosilta. Juostiin vähän vajaa 7,5 h ja oltiin sen jälkeen kyllä aika poikki.

Marraskuussa tehtiin Ollin kanssa päätös, jota oltiin haudottu jo pidemmän aikaa nimittäin vaihdoimme seuraa Tampereen Pyrintöön. Olemme asuneet Tampereella jo useita vuosia ja tänne suunnalle olemme todennäköisesti jäämässä vähän pidemmäksikin aikaa. Olen jo vähän kaipaillutkin treeniseuraa sekä uudenlaisia ärsykkeitä ja ajatuksia suunnistuksesta. Rastivarsoista jäi vain hyviä muistoja, mutta koin, ettei Rastivarsoilla ollut enää minulle paljoa annettavaa samoin kuin minulla ei ollut paljoa annettavaa Rastivarsoille näin kauakana asuvana. Paras vaihtoehto tällä seudulla on Pyrintö, johon minulla oli jo valmiiksi vähän kontakteja. Heti seuranvaihtoa seuraavana päivänä pääsin Pyrinnön naisten mukana pitkälle lenkille ja seuraavalla viikolla porrastreeniin. On aivan mahtavaa päästä osallistumaan seuran arkitreeneihin ja saada uusi harjoitusideoita! Uskon, että voin kehittyä suunnistajana vielä paljon uudessa ympäristössä.

Perus PK-juoksua. Yön aikana oli tullut ihan sentin tai parin mittainen lumikerros maahan! Juoksu ei kauniista maisemista huolimatta kulkenut kovinkaan kevyesti, koska oli takareidet niin jumissa.