Jämsä-Jukola 2. osuus.
Oma suoritus on perusnormia viestitekemistä. Hyvänä puolena kohtalaisen hyvä fyysinen vire, jonka olen oppinut rakentamaan jopa ihan onnettoman huonosti harjoitelleena - kuten tänä vuonna. Vuosien tekeminen ja kohtalainen itseluottamus viestijuoksuun taitaa näkyä. Huonoa oli liian suuri määrä virheitä (yhteensä 5-6 min), kyllä tällainen osuus pitäisi pystyä saamaan reilusti alle 2 min koukeroilla läpi. Eli sen verran jäi harmittamaan omasta puolesta. Arvosanaksi itselle 8,5. Tossu painoi lopussa ja siinä ehkä sitten osaselitys liian laiskalle suunnistukselle ja noille virheille, osuuden pituus oli minulle ihan maksimi tai sitten olisi pitänyt ottaa pari napsua vauhtia pois heti alusta alkaen.
Joukkueen kokonaispanokseen olen tyytyväinen. Pahoja notkahduksia ei tullut kenellekään ja tulos saatiin. Tämähän meillä oli myös tavoitteena. Yleensä tällä tasolla käy niin että jollain seitsemästä suoritus hieman niiaa, nyt se oli meidän ykkösmiehenä joukkueeseen pitkälle yölle valittu Hapardi. Osaamisesta kertoo kuitenkin se, että mistään katastrofista ei tarvitse puhua. Vaikeuksista huolimatta silti ihan kelpo veto. Ankkuriosuudella Tatun veto oli puolestaan ihan fantastista katsottavaa. Olen todella iloinen että kokeiltiin muutakin kuin siltä helpointa ”Tatu aloittaa” ratkaisua. Kukaan meistä muista tuohon vetoon olisi tuskin pystynyt?
Jatkosta ajattelen niin että tilaan nuorille annetaan heti kun on valmius se ottaa. Meidän 40+ sarjalaisten oikeus ja velvollisuuskin on pitää oma kroppa sen verran tikissä että viestipaikkoja ei anneta ilmaiseksi. Nuorta polvea ja joukkueen viestisuunnistusta kehittää parhaiten se että itsestään selviä paikkoja ei ole kenelläkään. Tasapäin Jukolaan on mieluummin tyrkyllä 10 miestä seitsemän sijaan. Sisäinen viestipaikoista kisaaminen kehittää ja nostaa joukkueen tasoa parhaiten sekä tukee myös yksilötason kehittymistä nuorilla. Itse olen halukas olemaan näissä talkoissa mukana vielä pitkään, jos vain terveenä saa pysyä.