Training Log Archive: Jyr

Alkuverryttely Jukolaan. Juoksu tuntui kevyeltä.

Jukolan avausosuus. Ennen lähtöä juoksu tuntui aika kevyeltä. Lähtönumero 867 antoi hyvät lähtöasemat. Lähtälaukauksen jälkeen juoksijoita alkoi mennä ohi vasemmalta ja oikealta. Yksi oikealta ohi mennyt tönäisi kyynerpäähän ja kartta lensi kädestäni. Kartan nouto oli kun olisi ajanut moottoritietä väärään suuntaan. Onneksi sain sen noudettua yllättävän nopeasti. K-pisteelle oli matkaa varmaan kilometri. Yritin keksiä juostessa reitin valintaa kartan toiseen kulmaan yltäneelle ykkösvälille (n 3 km), mutta ei tullut mitään ideaa mieleen. Pää oli ihan tyhjä. Päätin mennä letkassa. Ei muuta kuin muitten mukaan. Kaiketi ne oli menossa samaan suuntaan. Suunnistaminen tuntui vaikealta. Noin kilometrin kohdalla liukastuin kalliota alas mentäessä ja kaaduin selälleni. Onneksi ei käynnyt pahemmin. Oli pakko olla varovainen jatkossa. Seuraavan kerran, kun katsoin karttaa ja kompassia huomasin ettei peukkukompassissa ollut kuin tyhjä reikä neularasian paikalla. Nyt alkoi keskittyminen suunnistukseen kadota täysin. Vasta ekalle rastille menossa. Yö osuus ja ilman kompassia. Seuraavaksi sammuu varmaan lamppu. Jos ei ollut kyseessä viesti, olisin keskeyttänyt. Tiedustelin letkassa oliko muilla koodi 172. Voisin tulla mukana, jos sopii. Letkassa mentiin ja törmäsin Maikkolan Esaan, jolla oli sama rasti ja Esa vei minut ykköselle. Ja vielä kakkosta sekoiltiin yhdessä. Väärä suunta johtui minusta. Juoksin edellä ilman kompassia ja vedin väärälle hajonnalle ja sitten vasemmalta ohi. Kakkosella sain ystävälliseltä rastimieheltä kompassin lainaksi. Yritin keskittyä nyt paremmin suunnistukseen. Hetken se onnistuikin, mutta hölmöjä pummeja tuli heti muutama rastia myöhemmin. En päässyt suunnistukseen kiinni missään vaiheessa. Lopussa iski pohkeisiin vielä aika pahat krampit. Onneksi pääsin pois. Ei se hyvin mennyt. Olipa reissu. Aika 2.07.04. 1.55 olisi tyydyttänyt tai edes alle 2 tuntia. Toisaalta näiden haasteiden jälkeen tämäkin aika oli ihan ok. Taisi olla Veikka Gustafssonin tekemä rata, vuoristokiipeilystä päätelle. Välillä oikein pelotti. Ei ollut minun maasto eikä radat. Ensi vuonna, jos yleensäkin lähden, otan jonkun muun osuuden kuin aloituksen. Nuoremmat ja notkeammat saavat hoitaa yhteislähdöt.
Keskisyke, eikä maksimikaan olleet kovin korkeat, mutta kyllä jaloissa ja oikeastaan koko kropassa tuntuu, että jotain on tullut tehtyä:-)

Iltalenkki Santahaminassa Juhan ja Markon kanssa. Juoksu tuntui melko helpolta. Yksi veto joka lähti tosi kevyesti. Viimeinen lenkki ennen Jukolaa. Sykemittarista taas akku tyhjä, joten sykkeet ja matka jäi saamatta.